Lakitekstien terminologia on se osa juridista käännöstä, jossa yksikin väärä sana voi muuttaa sopimuksen sisältöä, viedä riidan oikeuteen tai johtaa viranomaishakemuksen hylkäämiseen. Tämä artikkeli on tarkoitettu yrittäjille, asianajotoimistoille ja yksityishenkilöille, jotka tilaavat juridisen käännöksen ja haluavat ymmärtää, miksi terminologian tarkkuus ratkaisee, kelpaako käännös käyttöön. Artikkelin luettuaan osaat arvioida käännöksen laatua, kysyä kääntäjältä oikeita kysymyksiä ja välttää virheet, jotka tulevat myöhemmin kalliiksi.
Miksi juridinen termi on enemmän kuin sana
Juridisessa kääntämisessä ei siirretä vain sanoja kielestä toiseen. Siinä siirretään käsitteitä oikeusjärjestelmästä toiseen. Suomalainen lakitermi kytkeytyy Suomen lainsäädäntöön, oikeuskäytäntöön ja viranomaisrakenteeseen. Kohdekielen termi kytkeytyy taas oman maansa järjestelmään.
Hyvä esimerkki on irtisanominen ja purkaminen. Suomen sopimusoikeudessa ero on selvä: sopimus irtisanotaan päättymään irtisanomisajan jälkeen, mutta purkaminen edellyttää yleensä olennaista sopimusrikkomusta ja päättää sopimuksen heti. Englanniksi molemmat käännetään usein sanalla ”termination”. Jos jakelusopimuksen purkuehto ja irtisanomisehto saavat englanninkielisessä versiossa saman nimen, saksalainen tai brittiläinen sopimuskumppani ei näe eroa. Riitatilanteessa ehtojen tulkinnasta joudutaan silloin kiistelemään. Ammattikääntäjä tekee eron näkyväksi esimerkiksi ilmauksilla ”termination with notice” ja ”termination for material breach” ja käyttää samoja ilmauksia johdonmukaisesti koko asiakirjassa.
Joillekin käsitteille ei ole lainkaan vastinetta. Suomen perukirjalle ei löydy englannista valmista termiä, eikä englantilaisen sopimusoikeuden ”consideration” eli vastasuorituksen vaatimus kuulu suomalaiseen sopimusoikeuteen. Näissä tapauksissa kääntäjä valitsee kuvailevan käännöksen, selittävän lisäyksen tai alkuperäisen termin sulkeissa. Valinta riippuu siitä, kuka tekstiä lukee ja mihin sitä käytetään.
Lakitekstien terminologia suomi–ruotsi-käännöksissä
Suomen kaksikielisyys luo juridiseen kääntämiseen erityispiirteen, jota ulkomaiset käännöstoimistot eivät aina tunne. Perustuslain mukaan lait säädetään ja julkaistaan suomeksi ja ruotsiksi, ja molemmat kieliversiot ovat yhtä lailla voimassa. Suomenruotsalainen lakikieli on tästä syystä oma järjestelmänsä, eikä se ole sama kuin Ruotsin lakikieli.
Ero näkyy käytännössä. Suomen hallinto-oikeus on ruotsiksi förvaltningsdomstol, kun taas Ruotsissa vastaavan alueellisen tuomioistuimen nimi on förvaltningsrätt. Tukholmassa koulutettu kääntäjä voi kirjoittaa sujuvaa ja kieliopillisesti virheetöntä ruotsia, joka on silti suomalaisessa viranomaiskäytössä väärää. Suomi–ruotsi-käännöksissä lähtökohtana kannattaa pitää Finlexin ruotsinkielistä lakitekstiä ja valtioneuvoston termipankki Valteria.
Saamen kielillä on oma asemansa. Saamen kielilaki takaa saamelaisalueella oikeuden käyttää pohjoissaamea, inarinsaamea ja koltansaamea viranomaisissa. Juridista saamen terminologiaa on vielä vähän vakiintunutta, joten kääntäjä joutuu usein muodostamaan termejä itse ja dokumentoimaan valintansa.
Myytti: sanakirjasta löytyy aina oikea vastine
Yleinen harhaluulo on, että lakitermille löytyy aina yksi oikea käännös, kun vain sanakirja on riittävän hyvä. Todellisuudessa oikea vastine riippuu kohdemaasta, asiakirjatyypistä ja käyttötarkoituksesta.
Käräjäoikeus käännetään englanniksi yleensä ”District Court”. Jos teksti kuitenkin päätyy Englantiin, lukija voi ajatella ensin omaa magistrates’ court- tai county court -järjestelmäänsä. Silloin voi olla perusteltua lisätä ensimmäisen maininnan yhteyteen suomenkielinen nimi sulkeisiin. Yhdysvaltoihin menevässä asiakirjassa sama ratkaisu voi olla tarpeeton. EU-teksteissä tilanne on päinvastainen: termit on jo vahvistettu, ja IATE-termitietokannasta poikkeaminen on virhe, vaikka oma ratkaisu tuntuisi luontevammalta. Tätä käsitellään tarkemmin artikkelissa EU-direktiivien terminologiasta.
Näin ammattilainen varmistaa terminologian
Kokenut juridinen kääntäjä selvittää ensin, mihin käännöstä käytetään, ja vasta sen jälkeen alkaa kääntää. Työ etenee yleensä näin:
– Selvitetään kohdemaa ja käyttötarkoitus: onko käännös informatiivinen, sitova vai viranomaiselle toimitettava.
– Kootaan termiluettelo lähdeteksteistä, kuten Finlexin virallisista käännöksistä, Valterista, IATE:sta ja Tieteen termipankista.
– Hyväksytetään keskeiset termit asiakkaan juristilla ennen varsinaista käännöstyötä.
– Tallennetaan termit CAT-työkaluun, esimerkiksi Tradosin MultiTermiin tai MemoQ:n termikantaan, jotta ne pysyvät samoina koko tekstissä.
– Toinen kääntäjä tarkistaa käännöksen ja vertaa sitä termiluetteloon.
Kolmas vaihe jätetään useimmin väliin. Tamperelainen vientiyritys tilaa saksalaisen kumppanin kanssa tehtävän jälleenmyyntisopimuksen englanniksi, mutta kukaan ei tarkista termejä ennen allekirjoitusta. Myöhemmin selviää, että ”vakuus” on käännetty sanalla ”guarantee”, vaikka tarkoitettu oli ”security”. Ensimmäinen on henkilökohtainen sitoumus ja jälkimmäinen omaisuusvakuus, eli kyse on oikeudellisesti eri asioista. Puolen tunnin terminologiapalaveri olisi estänyt virheen.
Yleisimmät virheet juridisissa käännöksissä
Synonyymien käyttäminen tyylisyistä. Kaunokirjallisuudessa vaihtelu elävöittää tekstiä, mutta lakitekstissä se luo uuden merkityksen. Jos sopimuksen alussa puhutaan ”luovuttajasta” ja lopussa ”myyjästä”, lukija voi päätellä, että kyse on kahdesta eri osapuolesta. Sama koskee englannin modaaliverbejä: ”shall” ilmaisee velvoitetta ja ”may” oikeutta, eikä niitä voi vaihtaa keskenään.
Konekäännöksen käyttäminen ilman juridista tarkistusta. DeepL ja Google Translate tuottavat sujuvaa tekstiä, mutta suomen sijamuodot, yhdyssanat ja pitkät lauseenvastikkeet johtavat helposti siihen, että kone yhdistää määreen väärään sanaan. Konekäännös ei myöskään tunne asiakirjan sisäistä termilinjaa. Jälkikäännöseditointi sopii juridiseen tekstiin vain silloin, kun editoija on juridiikkaan perehtynyt ammattilainen.
Liiallinen kotouttaminen. Kun suomalainen viranomainen tai menettely muutetaan kohdemaan vastaavaksi instituutioksi, lukija saa väärän kuvan siitä, mikä taho asiassa toimii. Oikeuden päätöksissä tämä on erityisen vaarallista, kuten artikkelissa oikeudenkäyntipöytäkirjojen kääntämisestä kerrotaan.
Hinta, aikataulu ja oikea tekijä
Juridisen käännöksen sanahinta on tyypillisesti 0,15-0,30 € sanalta kielestä ja vaikeusasteesta riippuen. Kymmensivuisessa sopimuksessa on noin 3 000-4 000 sanaa, joten sen käännös maksaa yleensä 450-1 200 €. Normaali valmistusaika on 3-5 työpäivää. Kiireellisestä toimituksesta peritään usein 25-50 % lisähintaa. Venäjän kielen juridisten käännösten kysyntä on vuoden 2022 jälkeen siirtynyt kauppasopimuksista pakotteisiin ja perintöasioihin liittyviin asiakirjoihin, mikä näkyy myös saatavuudessa.
Jos käännös toimitetaan viranomaiselle tai tuomioistuimelle, tarvitaan auktorisoitu kääntäjä, joka on suorittanut Opetushallituksen järjestämän tutkinnon. Pelkkä auktorisointi ei kuitenkaan takaa, että kääntäjä tuntee esimerkiksi yhtiöoikeuden tai immateriaalioikeuden terminologian. Erikoisalaa kannattaa kysyä erikseen. Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton (SKTL) jäsenhakemistosta voi etsiä kääntäjiä erikoisalan mukaan, ja Käännösalan asiantuntijat KAJ edustaa alan ammattilaisia työmarkkinoilla. Laajempi kuvaus juridisen käännöksen eri asiakirjatyypeistä löytyy artikkelista sopimusten ja oikeudellisten asiakirjojen kääntämisestä.
Kannattaa myös muistaa, että käännöstoimisto on eri asia kuin mainostoimisto, joka suunnittelee mainontaa, tai viestintätoimisto, joka tekee PR-työtä. Käännöstoimisto on erikoistunut kääntämiseen ja tulkkaukseen. Juridisen tekstin kääntämistä ei siksi kannata antaa viestintäkumppanille sivutyöksi.
UKK
Voiko lakitekstin kääntää englanniksi ilman auktorisoitua kääntäjää?
Voi, jos käännös on tarkoitettu tiedoksi tai sisäiseen käyttöön. Viranomaisille ja tuomioistuimille toimitettavissa käännöksissä vaaditaan yleensä auktorisoidun kääntäjän leima.
Kumpi kieliversio on voimassa, jos sopimus on kirjoitettu kahdella kielellä?
Sopimukseen kirjataan tavallisesti, kumpi kieliversio ratkaisee ristiriitatilanteessa. Jos tällaista ehtoa ei ole, tulkinnasta voidaan joutua riitelemään. Siksi ehto kannattaa kirjoittaa sopimukseen aina.
Miksi juridinen käännös maksaa enemmän kuin yleinen käännös?
Terminologiatyö, lähteiden tarkistaminen ja toisen kääntäjän tekemä tarkistus vievät aikaa. Juridisessa käännöksessä virheen hinta voi olla moninkertainen käännöksen hintaan verrattuna.
Terminologia sovitaan ennen kuin käännöstyö alkaa
Lakitekstien terminologian tarkkuus ei synny vasta lopputarkistuksessa. Se syntyy, kun termit sovitaan ennen käännöstyön aloittamista. Pyydä kääntäjältä termiluettelo, hyväksytä keskeiset käsitteet omalla juristillasi ja kirjaa sopimukseen, kumpi kieliversio ratkaisee. Nämä kolme toimenpidettä estävät suurimman osan juridisten käännösten virheistä.